kevätretki iisvedelle 9.5.2019
Tämänvuotinen kevätretkemme suuntautui Iisvedelle, jossa vierailimme Rauhalan puutarhalla, Kolikkoinmäen työläiskotimuseossa ja Kohisevan metsäpurolla. Lopuksi menimme syömään eväitä Iisveden satamassa olevalle laavulle.
Rauhalan puutarha sijaitsee Iisvedentietä Tervoon päin muutama kilometri. Rauhalan puutarhan juuret ulottuvat vuoteen 1935, jolloin Aku ja Hilja Markkanen aloittivat viljelyn Rauhalassa. Parin omistajavaihdoksen jälkeen Helena Suksi ja Viivi Vauhkonen aloittivat omistajina Rauhalassa 1957 ja jatkoivat toimintaa vuoteen 1985, jolloin puutarha siirtyi nykyisille omistajille, Pekka ja Ulla Summaselle. Aikaisemmin puutarhalla viljeltiin myös vihanneksia, mutta nykyisin keskitytään koristekasvien viljelyyn ja vähittäismyyntiin suoraan puutarhalta. Puutarhan pinta-ala on noin 2000 m².
Suonenjoen kulttuuriohjaaja Tiina Tanskanen esitteli meille Kolikkoinmäen museotaloa ja aluetta. Olimme kesän 2019 ensimmäiset vieraat alueella. Jos olet kiinnostunut vierailemaan alueella, ota yhteyttä Tiinaan 044-758 1473
Kolikkoinmäen työläiskotimuseo sijaitsee Iisveden sahan vieressä (ks. kartta).
Idyllisessä 1950-luvun tyyliin sisustetussa kodissa voi aistia menneen ajan tunnelman. Museotalo sijaitsee Kolikkoinmäen persoonallisella puutaloalueella, jossa ovat lapsuutensa viettäneet myös mm. kuplettinikkari ja säveltäjä Lauri Jauhiainen sekä upeaääninen laulaja Erkki Junkkarinen.
Museotalon vaiheita
Vuonna 1924 Olli Pöyhönen osti Vihtori Vehniäiseltä 1.100 m² tontin, johon hän rakensi Kerkonkosken meijerin hirsistä talon, jossa oli tupa ja kamari.
Hellahuone, eteinen ja parihuoneet kuisteineen rakennettiin myöhemmin. Lisähuoneet olivat vuokralla. Tuvan vieressä oleva huone oli aluksi kylmänä varastotilana. Vuonna 1932 Pekka Miettinen muurautti siihen hella-uunin ja vuokrasi huoneen. Isäntäväki asui tuvassa ja kamarissa. Kolikkoinmäestä on julkaistu artikkeli Suomen Kuvalehdessä 2015.
Idyllisessä 1950-luvun tyyliin sisustetussa kodissa voi aistia menneen ajan tunnelman. Museotalo sijaitsee Kolikkoinmäen persoonallisella puutaloalueella, jossa ovat lapsuutensa viettäneet myös mm. kuplettinikkari ja säveltäjä Lauri Jauhiainen sekä upeaääninen laulaja Erkki Junkkarinen.
Museotalon vaiheita
Vuonna 1924 Olli Pöyhönen osti Vihtori Vehniäiseltä 1.100 m² tontin, johon hän rakensi Kerkonkosken meijerin hirsistä talon, jossa oli tupa ja kamari.
Hellahuone, eteinen ja parihuoneet kuisteineen rakennettiin myöhemmin. Lisähuoneet olivat vuokralla. Tuvan vieressä oleva huone oli aluksi kylmänä varastotilana. Vuonna 1932 Pekka Miettinen muurautti siihen hella-uunin ja vuokrasi huoneen. Isäntäväki asui tuvassa ja kamarissa. Kolikkoinmäestä on julkaistu artikkeli Suomen Kuvalehdessä 2015.
Sisällä museotalossa oli monenmoista esineistöä entisajan asumiseen liittyen. Osa lienee alkuperäisiä, mutta suurin osa muualta tuotuja lahjoituksia. Aika pieniin tiloihin ovat tuon ajan ihmiset tyytyneet, kun tässäkin talossa on asunut monta perhettä, joissa kaikilla ollut runsaasti lapsia.
Kylmäsäilytystiloja ei ollut muuta kuin tupakeittiön alla ollut kellari. Ulkona oli pieni pihamaa, jossa kasvoi kesällä kaikkea syötäväksi kelpaavaa. Museosta jatkoimme matkaa lyhyelle kierrokselle alueen muihin rakennuksiin tutustuen. Osa rakennuksista on asuttuja joko ympärivuotisesti tai vain kesäisin ja osa on päässyt varsin huonoon kuntoon ja joutunevat kärsimään purkutuomion. Retkeläisiä kiinnostaa myös luonnon seuranta ja valokuvaus. Vieressä kotiloita keväisissä puuhissa. Kolikkoinmäeltä matkamme jatkui kohti Kohisevan metsäpuroa, joka on kuuluisa varsin äänekkäästä solinastaan kivisessä rinteessä. Kohisevan sijainnin näet kartasta.
|
Suonenjoella sijaitseva Kohiseva on pieni Iisveteen laskeva puro, jonka erikoislaatuisuudesta hyvin harvat ovat tietoisia. Itse asiassa edes suurin osa paikallisista asukkaistakaan ei ole Kohisevasta koskaan kuullut, vaikka se sijaitsee hyvin lähellä Suonenjoen toista taajamaa, Iisvettä.
Nimensä Kohiseva on ilmeisesti saanut siitä todella voimakkaasta kohinasta, jonka keväiset sulamisvedet synnyttävät syöksyessään alas Karsikonmäen jyrkkää kivistä ja jyrkkää rinnettä, joka putoaa reilun sadan metrin matkalla yli kaksikymmentä metriä.
Talvella paikan valtaa hiljaisuus. Pauhaavasta kohinasta ei ole tuolloin tietoakaan, sillä puron virtaama pienenee lähes olemattomiin, jähmettyy paikalleen ja kasvattaa sitten itselleen näyttävän jääkannen.
Pituutta tällä jyrkkää rinnettä kohoavalla jäätyneellä koskella on reilut sata metriä ja leveyttä suurimmillaan yli kymmenen metriä.
Nimensä Kohiseva on ilmeisesti saanut siitä todella voimakkaasta kohinasta, jonka keväiset sulamisvedet synnyttävät syöksyessään alas Karsikonmäen jyrkkää kivistä ja jyrkkää rinnettä, joka putoaa reilun sadan metrin matkalla yli kaksikymmentä metriä.
Talvella paikan valtaa hiljaisuus. Pauhaavasta kohinasta ei ole tuolloin tietoakaan, sillä puron virtaama pienenee lähes olemattomiin, jähmettyy paikalleen ja kasvattaa sitten itselleen näyttävän jääkannen.
Pituutta tällä jyrkkää rinnettä kohoavalla jäätyneellä koskella on reilut sata metriä ja leveyttä suurimmillaan yli kymmenen metriä.
Kohiseva olikin melko komea näky, kun vain jaksoi kulkea alas Iisveden rantapenkalle saakka. Ylhäällä puhdistamon tieltä katsoessa näkyi vain vaatimaton metsäpuro. Ehdottomasti vierailun arvoinen kohde keväällä korkean veden aikaan.
Sitten olikin aika palata takaisin Iisveden satamaan ja siellä olevalle laavulle syömään eväitä ja nauttimaan keväisestä luonnosta. |