kevätretki varkauteen pe 18.5.2018
Tällä kertaa Seutuopiston matkakohteena oli Varkaus ja aloitimme retken tutustumalla Varkauden museon näyttelyyn Vihan värit (klikkaa linkkiä, niin sivulta löytyy Varkauden museotoiminnanjohtajan Hanna-Kaisa Melarannan ja tutkija Hilkka Lehtimaan äänihaastattelut), joka oli koottu Varkauden tapahtumista 100 vuotta sitten kansalaissodan ajalta.
Aluksi museovirkailija esitteli meille näyttelyn idean. Varkauden museon kokoelmat ovat maksuttomasti kaikkien katseltavissa, mutta museo on suljettu lauantaisin ja siksi teimme retkemme tällä kertaa poikkeuksellisesti perjantaina.
Syksyllä 1917 Varkaudessa oli rankka asuntopula, kun väkeä virtasi joka puolelta tehtaalle työpaikan perässä.
|
Aluksi näyttelyvieras pyöräytti pyörästä henkilön, jonka vaiheita sitten oli tarkoitus seurata kevään 1918 aikana. Itselleni pyörä arpoi Albin Ripatti -nimisen työmiehen, joka oli saapunut Varkauteen Kotkasta syksyllä 1917 työpaikan hakuun.
Kiva idea oli tehdä työmiehen asuinhuoneen pohjapiirroksesta yksi-yhteen -kokoinen piirros lattiaan, josta sai käsityksen huoneen todellisista mittasuhteista.
|
Työlaiskasarmeissa asui monia perheitä, joilla oli yksi yhteinen tila, jossa oli uuni ja kaikilla oli "omaa tilaa" vain laudoitettu koppi ilman ovea.
Näyttelyssä oli pohdittu eri näkökulmista kansalaissodan tapahtumia ja sen syitä ja seurauksia, ei niinkään itse sotaa, jonka taisteluvaihe kesti vain 2 päivää 20.-21.2.2018.
Ainut tykki punakaartilaisten käytössä oli tämä pienikaliiberinen, itse valmistettu Lehtoniemen konepajalla. Tykki kesti käytössä vain muutamia laukauksia ja sen vaikutus oli lähinnä symbolinen. Tykkiä säilytetään nykyisin Mikkelin Jalkaväkimuseossa.
Yllä Tyko Sallisen maalaus vuodelta 1917 "Punakaartilainen"
Oikealla Varkauden Työväenjärjestöjen vuonna 1922 pystyttämä muistomerkki Ylä-Kankun hautausmaalla sijainneelle punaisten joukkohaudalle. Graniittinen muistomerkki sai olla rauhassa vain 4 päivää, jonka jälkeen se ryöstettiin ja upotettiin Komminselkään. Ketään ei tuomittu ja se herätti paljon keskustelua aikanaan. |
Sitten matkamme jatkui kohti Harjurantaa. Matkalla poikkesimme Taulumäen torin läheisyydessä olevassa Piirakka-Pajassa ostamassa eväitä.
Alla ajo-ohje Joenmäenvuorelle, jossa on Luontokirkko ja Peis-Immosen luontopolku sekä laavu, jossa retkeläisemme pääsevät nauttimaan nokipannukahvia ja matkaeväitä ja paistamaan makkaraa. Aluksi päätimme lähteä katsomaan luontopolkua ja -kirkkoa. Polku laskeutui Joenmäenvuorelta alaspäin ja oli paikoin kivinen ja juurakkoinen.
|
Metsäapila kukkii
Polulta oli näkymä kauas pohjoiseen
Peis-Immosen luolan sisällä oli vielä lattia jäässä talven jäljiltä. Luolassa on kaksi "huonetta", jotka olivat varsin ahtaita. Jos tarina pitää paikkansa, Peis-Immonen on ollut luultavasti aika pienikokoinen henkilö. Luolan suuaukon edessä on opastaulu, jossa lukee seuraavasti:
Peis-immosen kammari Tervetuloa kotiini! Täällä olen asustellut jo vuosisatoja nautiskellen rauhasta ja hiljaisuudesta. Joskus aika on kuitenkin tullut vähän pitkäksi ja silloin olen käynyt kiusaamassa herkkähermoisia kyläläisiä. Aarrettani ette kuitenkaan tule löytämään Pies-Immonen vakuuttaa. Joenmäenvuori kohoaa 174,5 metrin korkeuteen meren pinnasta. Vuoren etelärinteellä sijaitsee Peis-Immosen kammari, josta sanottiin kuuluneen lapsen itkua tai karmeaa huutoa pimeinä iltoina. Kokonainen luolalabyrintti on muodostunut monista käytävistä vuoren uumeniin. Osa onkaloista on liian ahtaita aikuiselle, mutta pääluola on noin 3-4 metriä pitkä ja metrin verran korkea. leveyttäkin on pari metriä. Luolassa kerrotaan asuneen kyläläisiä kiusannut erakko, peis-immonen nimeltään, jota pidettiin syypäänä moniin ilkitöihin kylällä, esimerkiksi lampaiden ja perunoiden katoamisiin. Peis-Immosella kerrotaan olleen kulta-aarre, joka on piilotettu varmaan paikkaan luolaan. Monet ovat etsineet aarretta, mutta ainakin vielä toistaiseksi vuori on säilyttänyt salaisuutensa. Sitten olikin edessä enää paluu takaisin laavulle ja eväitä syömään. Kaikki kuitenkin selvisivät kunnialla ponnisteluista, eikä kukaan jäänyt matkalle. |
Peis-Immosen luolan suuaukko oli aikuiselle ahtaanoloinen.
Nokipannukahvi maistuu aina ulkoilmassa. Tarjolla oli myös muurinpohjalettuja Elmon paistamana.
Innostuneet Saksalaiset matkailijat lähettävät lentosuukkoja jollekin ilmateitse.
Kahvit juotuamme olikin kotiinpaluun aika. Osa matkalaisista kävi paluumatkalla Osuuskunta Itä-Maidon Valma -kaupassa. |
Yhteiskuva retkeilijöistä. Kiitos kaikille osallistujille ja Tervetuloa taas retkeilemään syyskuussa Seutuopistolaisten kanssa johonkin lähiseudun kohteeseen!