Lauantaiaamu 17.9. valkeni pilvisenä ja sateen tuntua oli ilmassa. Oli alkamassa Seutuopistolaisten syysretki Orinoron rotkoalueelle, Leppävirralle.
Innokkaita lähtijöitä oli saapunut Seutuopiston parkkipaikalle 9 aikuista ja lapsi. Lähdimme kolmen auton saattueena kohti Leppävirtaa aamulla klo 9:00.
Perillä oli hyvin merkitty opastus Leppävirta-Heinävesi -tieltä Mustinmäentielle, joka kierteli kuvauksellisten peltojen ja maalaistalojen lomitse n. 1,5 km. Peltojen keskellä oli risteys, josta Hanhiahontietä pitkin jatkoimme n. 2,5 km kohti retkipolun aloituspaikkaa. Perillä oli hyvin merkitty karttaopastus ja autojen parkkipaikka.
Perillä jalkauduimme autoista ja yhtenä ryhmänä lähdimme retki- ym. varusteet mukana patikoimaan kohti Orinoron rotkoa. Patikoimista rotkolle kertyi n. 900 m. Matkalla kokosimme joukon aina yhteen ja sateen tuntua oli ilmassa.
Itse rotko oli aika vaikuttava ilmestys. Voi vain kuvitella millainen luonnonmullistus on rotkon synnyttänyt. Rotko alkaa leveänä kallioiden ympäröimänä kaventuen kapeimmillaan noin 4 m levyiseksi solaksi jyrkkien, noin 20 m kokeiden kallioseinämien ympäröimäksi muodostelmaksi. Rotkoalue on noin 300 m pitkä leventyen ja mataloituen uudelleen eteenpäin mentäessä.
Rotkon molemmista päistä on mahdollista nousta länsipuolta ylös kalliolle katsomaan rotkoa ylhäältäpäin. Rotkon eteläpäästä nousu on helpompaa uusia portaita pitkin (portaat ovat kuitenkin märkänä tosi liukkaat). Kierrettyämme yläpuolelta takaisin rotkon alkupäähän, jatkoimme polkua nuotiopaikalle, jossa yhdistyksemme emäntä oli varannut voileipiä ja makkaraa patikoijille. Lisäksi tarjolla oli nokipannukahvia ja keksejä.
Nuotiolla vietimme sitten aikaa rupatellen kaikenlaista ja laavun alla pidimme sadetta, joka alkoi pikkuhiljaa tauon aikana. Noin klo 13:00 teimme lähtöä ja jakauduimme autokunnittain ryhmiin osan jäädessä vielä patikoimaan ja sienestämään alueen metsiin.
Matka oli kaiken kaikkiaan kokemisen arvoinen, vaikka iltapäivällä alkanut sade hieman vesitti tunnelmaa ja teki retkipolut paikkapaikoin liukkaiksi. Pelkkä tutustuminen rotkoon onnistuu ilman rehkimistä korkeuserojen ollessa siedettäviä, mutta nousu ylös kalliolle vaatii vähän kuntoa ja uskallusta.
Myöhemmin alueeseen tutustuttaessa huomasimme, että autolla pääsee lähemmäksikin rotkoa. Kalliomäki -nimiselle tilalle saakka nimittäin pääsee autolla Orkomäen kautta.
Vanha aitta ja hieho Mustinmäentiellä menomatkalla Orinoroon
Tässä ollaan lähdössä patikoimaan. Vas. Mirjami, Pihla-tyttö, Aila-emäntä, Arto, Anna-Liisa, Mauri, Raimo ja Markku. Kuvasta puuttuvat Elmo ja Tuula
Rotkon alkupää. Matkalla tuli vastaamme myös muita retkeilijöitä.
Matkalla tutkimme reittikarttaa ja opastauluja
Rotkon alkupäässä on portaat ylös kapeikkoon.
Ylös kalliolle päästyämme avautui näkymä alas rotkoon.
Arto melkein jo perillä
Rotko kapeimmalta kohdaltaan on vain muutaman metrin leveä.
Elmo, Mauri ja Tuula tutustuivat vielä alueeseen tauon jälkeen. Kallion päältä lähti polku Kalliomäki -nimiselle kesäasunnolle ja matkalla kerättiin sieniä. Mäellä oli ilmeisesti ollut vanha tila aidasta päätellen.
Nuotiolla keskustelu sujui kuten asiaan kuuluu.
Leiripaikan vieressä oli lampi ja veneitä.
Kesäpaikka Kalliomäellä
Poistullessa Mustinmäen tietä oikealle oli näköala-paikka, josta hyvällä säällä näkee Kuopioon saakka.
Leppävirran sillalta on hyvät näköalat.
Näkymä Kuopion suuntaan. Ilma oli sateen jäljeltä sumuinen eikä näkyvyys ollut paras mahdollinen.
Poistullessa tervehdimme pellolla ollutta lammasta.
Tullessa Jäppilässä pysähdyimme vielä kuvailemaan Ylämaan karjaa.