syysretki anttolaan ja neitvuorelle 29.8.2020
Viimevuotisten hyvien kokomuksien saattelemana päätimme myös tänä syksynä järjestää Seutuopistolaisten syysretken Suomen luonnon päivänä, jota vietetään vuosittain elokuun viimeisenä lauantaina, tänä vuonna 29.8.2020. Koska koronaviruksen takia kevätretki oli jo peruuntunut, hieman jännitti retkeä suunniteltaessa toteututuuko syysretkikään ja uskaltavatko ihmiset osallistua, mutta mukaan saatiin mukavat 12 osallistujaa ja sääkin päätti näyttää parhaita puoliaan ja retki oli kaikin puolin sangen onnistunut.
Matkaan lähdettiin tuttuun tyyliin Opistotalon pihalta (Laaksotie 47) kolmella autolla ja aluksi matka suuntautui Porrassalmen museotielle ja Porrassalmen taistelun muistomerkille. Porrassalmen taistelu käytiin 13.6.1789 kapealla kannaksella ruotsin Kustaa III ja venäläisten välillä. Alue oli silloin rajaseutua ja pienet kahinat ja rajaloukkaukset yleisiä.
Alunperin ensimmäinen matkakohde olisi ollut Anjan puisto, mutta puiston perustaja Anja Laaksonen menehtyi keväällä ja puisto on siitä lähtien ollut suljettuna.
Alunperin ensimmäinen matkakohde olisi ollut Anjan puisto, mutta puiston perustaja Anja Laaksonen menehtyi keväällä ja puisto on siitä lähtien ollut suljettuna.
Yllä kartta, jossa museotien sijainti. Oikealla ylhäällä Ruotsin ja Venäjän välinen raja Porrassalmen taistelun aikoihin. Alla kuva Porrassalmen taistelun muistomerkillä olevasta taistelun esittelytaulusta.
Seuraavaksi siirryimme Anttolan kuntakeskukseen Seurojentalo Koivulaan, jossa Taina Harmoinen otti meidät vastaan ja kertoi talon mielenkiintoisesta historiasta ja vastaili meidän kysymyksiin koskien taloa ja Anttolan muitakin nähtävyyksiä. Kiitos Tainalle mielenkiintoisesta esittelystä!
Koivula sijaitsee Anttolan sataman välittömässä läheisyydessä, jossa sijaitsi asuntolotja Loviisa, joka upposi 27.7.2020 omalla laituripaikallaan (ks. kuva vieressä).
Satama vaikutti viihtyisältä rantautumispaikalta kesäisin Saimaalla liikkuville veneille. |
Koivulasta matkamme jatkui takaisin tulosuuntaan ensin viljamakasiinille (joka tosin oli jo suljettu tältä kesältä). Makasiinissa on esillä taidenäyttelyitä ym. esim. kesällä 2019 oli Luova Anttola -näyttely.
Viljamakasiinilta jatkoimme Anttolan kirkolle, joka näkyikin jo mäen päällä ja osa porukasta jatkoi matkaa jalkaisin jaloitellen samalla. Anttolan kirkolla on erikoinen historia, sillä se rakennettiin alunperin Juvalle 1729 ja siirreettiin talvella 1869-70 hevoskyydillä jäitä pitkin Anttolaan, kun Juvalle oli valmistunut uusi kivikirkko. |
Kirkkoa oli alunperin tarkoitus katsella ulkoa päin, mutta sattumalta paikalle tullut henkilö (kanttoriko?) päästi meidät katsomaan kirkkoa sisältä (kiitos Sakarille, kun olit kärppänä paikalla nähdessäsi jonkun menevän kirkkoon). Kirkon sisätiloissa näkyy Alvar Aallon kädenjälki ja Italialainen muotokieli mm. alkuperäisen urkuparven holvikaarissa.
Nyt oli kulunut jo sen verran aikaa, että oli pienen välipalan paikka. Arto jakoi kirkon parkkipaikalla banaanit kaikille osallistujille.
Tästä matkamme jatkui kohti Anttolan hovin kartanoa. Menomatka kartanolle ei sujunut aivan kommelluksitta, sillä emme nähneet mitään opasteita ja meidän täytyi käydä kysymässä ajo-ohjetta Anttolanhovin lomakeskuksesta, joka sijaitsee tien loppupäässä. Pieni lisäkierros tuli, mutta nähtiin samalla upea matkailukohdekin palveluineen. Kartanon omistaa nykyisin Mikkelin kaupunki ja se on suljettuna kuulemma sattuneen vesivahingon vuoksi. |
Sääli, että vanha Anttolan hovin kartano ja pihapiiri on rapistumassa ilmeisesti rahan ja käytön puutteen takana. Kartanon pihapiiri on nähnyt monenlaista kulkijaa ja elämänvaihetta vuosien saatossa.
Vielä muutama vuosi sitten paikassa järjestettiin koulutustilaisuuksia ja moni muistaa paikan olleen suosittu ruokailukohde. |
Sitten alkoikin jo olla aika siirtyä yhteen retkemme pääkohteista, Neitvuorelle. Matkaa Anttolaste kertyy 22 km, mutta loppumatka Kokkosenlahdesta eteenpäin on hiekkatietä ja hidastaa matkantekoa reilusti. Hiekkatie oli lanauksen tarpeessa, sillä paikoin "nimismiehen kiharat" tärisyttivät auton ohjausta kovasti. Perille kuitenkin päästiin ja yllätys oli, että parkkipaikka oli täynnä autoja ja jouduimme jättämään autot päätien varrelle.
Päätimme jättää eväät ja ruokailutarvikkeet autolle ja kiertää ensiksi reitin ja tulla sitten syömään eväitä. Lähdimme kiertämään polkua vastapäivään niin, että ensiksi olisi jyrkin osuus nousu Neitvuorelle (110 m Saimaan pinnasta) ja loppumatka olisi loivaa laskua. "Hiijjenmaan" reitin taukopaikka ja laavu olisi n. 1 km päässä lähtöpisteestä, joten varusteiden kantaminen jyrkän nousun takia olisi toivotonta. Reitin alkupäässä oli Hiidenmaan tila, joka on Metsähallituksen vuokratupa ja lammaspaimenpaikka. Kun kuljimme paikan ohi, huomasimme nuotiopaikan ja pöytäryhmän johon palaisimme reitin kierrettyämme syömään eväitä, jos parempaa paikkaa ei löytyisi. |
Matkalla ylös näkyi melkoisia kalliomuodostelmia ja rotkoja, joiden maastossa polku kulkee. Retkiporukkamme oli monenikäistä ja osalla oli liikunnallisia rajoitteitakin, mutta kaikki kiipesivät kunniakkaasti polun ylös saakka ilman vastoinkäymisiä. Ylhäällä maisemat palkitsivat kiipeilyn komealla näköalalla. Polun varrella on Luonterin puolella kaikkiaan useita näköalapaikkoja, joista aukeaa näkymä kauas järvimaisemaan, vain puut hieman rajoittavat näkymiä.
Näköalapaikkojen jälkeen polku haarautuu joko pitemmälle lenkille tai oikopolulle reitin laavulle jonne menimme. Laavulla oli ollut juuri porukkaa, mutta koska eväämme olivat autoilla, emme jääneet nuotiolle vaan jatkoimme matkaa. Vaikka reitillä oli ollut autoista päätellen paljon porukkaa, emme nähneet kuin muutamia vastaan tulijoita. Ilmeisesti suurin osa kulki edellämme samaan suuntaan kuin me, koska tullessamme puolet autoista oli hävinnyt parkkipaikalta. Palasimme ruokailutarvikkeiden kera takaisin lammastilan nuotiopaikalle ja aloimme syödä eväitä. Mukana oli mm. Suomen luonnon päivän ohjeen mukaan mustikkapiirakkaa (jopa 3 eri versiota) ja leivät, nokipannukahvi ja makkarakin maistuivat retkeläisille.
Sitten olikin jo kotiinlähdön aika. Kiitos kaikille osallistujille ja
Tervetuloa Seutuopistolaisten kevätretkelle toukokuussa 2021!
Tervetuloa Seutuopistolaisten kevätretkelle toukokuussa 2021!