syysretki haukivuorelle kotiseutumuseoon (kirkonkylä) ja keronvuorelle (häkkilänpolku) 21.9.2014
Tänä vuonna syysretki suuntautui Haukivuoren suuntaan. Retkeläisiä oli tällä kertaa 9 aikuista ja yksi lapsi (kuvasta puuttuu Mariella ja Pipsa -koira).
Ensiksi suuntasimme Haukivuoren kirkonkylälle tutustuaksemme Kotiseutumuseoon, jota meille oli tullut esittelemään Ritva Tyrväinen.
Haukivuoren kotiseutumuseo sijaitsee Haukivuoren kirkonkylällä, pitäjän vanhassa keskustassa, jossa on jäljellä kylärakenne hallinnollisine rakennuksineen. Kirkolta pappilaan johtavan raitin varrella on museon lisäksi vanha pitäjäntupa, entinen kansakoulu sekä asuinrakennuksia 1900-luvun alusta. Raitti muodostaa vakiintuneen ja rauhallisen kokonaisuuden, jota reunustavat rakennusten lisäksi rehevät pihat. Museon pihapiirissä on myös vuonna 1905 rakennettu tuulimylly. Se on siirretty nykyiselle paikalleen Häkkilän kylästä vuonna 1966.
|
Kotiseutumuseon sijainti kartalla Haukivuoren kirkonkylällä.
Museo sijaitsee vanhassa hirsirakenteisessa viljamakasiinissa, kunnan lainajyvästössä. Museo on avattu yleisölle vuonna 1962, ja sitä on alusta asti hoitanut Haukivuoren kotiseutuyhdistys ry.
|
Näyttely on järjestetty kahteen kerrokseen. Aiheen mukaiset näyttelykokonaisuudet antavat monipuolisen kuvan haukivuorelaisten elämästä. Esillä on eri elinkeinoihin, kuten maatalouteen, kalastukseen ja sepän sekä puusepän töihin liittyvää esineistöä. Yläkerrasta löytyy myös koulunkäynnistä kertova osasto. Elämän pieniä nautintojakaan ei ole unohdettu: esillä on muun muassa kahvin paahtamiseen ja tupakan kotitarveviljelyyn liittyviä esineitä.
(Kuvat suurenevat, kun klikkaat niitä hiirellä)
(Kuvat suurenevat, kun klikkaat niitä hiirellä)
Sitten jatkoimme matkaa kirkolle päin halki vanhan kirkonkylän keskustan ja pysähdyimme kirkon kohdalla.
Haukivuoren kirkko on Mikkelin Haukivuorella sijaitseva tiilikirkko. Se on arkkitehti Veikko Larkaksen suunnittelema ja valmistui vuonna 1951. Haukivuorelle rakennettiin ensimmäinen rukoushuone vuonna 1740. Jaakko Jaakonpoika Leppänen rakensi puisen ristikirkon nykyisen kirkon paikalle vuosina 1794–98. Erillinen kellotapuli rakennettiin vuosina 1838–39 kirkon viereen. Puukirkko tuhoutui tulipalossa vuonna 1949 ja nykyinen tiilikirkko rakennettiin sen tilalle. (lähde: Wikipedia). |
Tämän jälkeen matkamme jatkui kohti Häkkilänpolkua ja Keronvuorta.
Osa retkeläisistä jäi pois Kapustasalmen sillan jälkeen parkkipaikalla (1) ja jatkoi siitä matkaa patikoiden noin 2,2 km Keronlahdelle (2), jonne muut matkasivat autoilla. Keronlahti on metsähallituksen ylläpitämä rantautumispaikka. Kohteessa on opaste, laituri, grillikatos, puuvaja ja käymälä.
Läheinen Keronvuori (3) on kasviston suojelukohde. Kohteen alueella tavataan reheviä korpia ja lehtoja. Keronvuoren juurella sijaitsee upea kotkansiipilehto, jossa kasvaa myös suuria tervaleppiä. Kohde on Metsähallituksen aarnialuetta. |
Keronvuoren juurella oli komea mukurakuusi.
Nyt edessä oli portaat, joita pitkin kapusimme vuoren näköalapaikalle.
Keronvuoren laella oli turvaköysi, joka risteili kivasti pitkin rotkon laitaa.
Matkalla polku meni aivan Kyyveden rantaa ja horisontissa näkyi Haukivuoren kirkon torni.
Sitten lähdimme paluumatkalle ja jakauduimme kahteen ryhmään toisen palatessa teitä pitkin ja toinen ryhmä palasi samaa reittiä valokuvaten matkan varrella olevia näkymiä.
|
Saniaiset olivat syksyn tullen menneet suppuun pieniksi palmikoiksi.
Portaat olivat liukkaat ja jokainen kipusi ylös tukea hakien.
Ylhäällä Keronvuoren päällä avautui näkymä vastapäiseen Keronsalon saareen. Ruskan sävyjä oli vielä vähän näkyvillä.
Sitten matka jatkui kohti Ohenvuorta... Viimein pääsimme perille Ohenvuorelle, mutta pikku pettymys oli ettei sieltä ollutkaan näköalaa kovin pitkälle, koska puut olivat edessä.
Yksinäinen "punastunut" haapa keltavihreässä ympäristössä.
Vasemmalla kääpiä maatuneessa puussa.
Alla Kyyvesi saarineen aukeaa lahden pohjukasta etelään. |