Syysretki Astuvansalmelle ja Ristiinaan la 31.8.2019
Tänä syksynä matkamme suntautui Ristiinaan tutklimaan Astuvansalmen kalliomaalauksia ja Ristiinan kuntakeskuksen muita historiallisia kohteita. Retkeläisiä oli mukavasti 13 henkeä muutaman peruttua lähtönsä viime hetkellä. Sää oli mitä parhain, lähes helteinen ja luvassa oli muitakin luontoliikkujia olihan päivä valtakunnallinen Suomen luonnon päivä.
Kokoonnuimme lähtöpaikalle Seutuopiston Opistotalolle (Laaksotie 47) klo 10:00 ja siitä lähdimme neljällä autolla matkalle Ristiinaan, josta tie Astuvansalmelle Puumalan suuntaan n. 20 km. Matka meni joutuisasti kuulumisia vaihtaessa ja kulkue pysyi hyvin yhdessä matkan ajan.
Perillä söimme hedelmät ja aloitimme patikoinnin n. 2,5 km hyväkuntoista polkua pitkin. Koska maasto oli aika mäkistä ja kallioista, porukka hajosi useampaan osaan kukin kuntonsa mukaan, mutta kaikki jaksoivat hyvin perille. Noin puolimatkassa oli kaunis näköalapaikka, jossa levähdimme hiukan (ks. alla). |
Maasto oli ainakin nyt syksyllä aika kuivaa ja lenkkareilla pärjäsi hyvin, mutta keväällä saattaa muutamissa paikoissa tarvita kumikenkiä. Polulla oli kohtalaisesti muitakin kulkijoita ja kielestä päätellen ainakin saksalaisia ja venäläisiä retkeilijöitä.
Polku risteilee järvien ja lampien välissä, joten maisemat olivat kauniita. |
Itse olen käynyt paikalla muutaman kerran jo aikaisemmin, mutta saapunut paikalle vesitse, joten minua kiinnosti käydä rantakallioilla katselemassa, miltä paikalta näyttää ylhäältä katsoen (ks. yläkuva). Laskeuduin kalliolta hieman kalliomaalauksilta poispäin rantaa pitkin, josta voi havaita miten vesi oli tosi alhaalla, jopa puoli metriä kevätkorkeudesta (ks. viereinen kuva).
Pääjoukko kokoontui sillä aikaa rantaan laskeutuen jyrkkää rantapenkkaa kalliomaalauksien eteen tehdylle terassille. Netistä löytyy useita artikkeleja Astuvansalmesta ja kalliomaalauksien löytämisestä ja tutkimuksesta. Tässä Ismo Luukkosen blogi kalliotaiteesta. Vajaa vuosi sitten Iisalmelainen valokuvaaja Pekka Honkakoski kuvasi Astuvansalmen kalliomaalauksia silmänpohjakuvauksissa käytetyllä tekniikalla yöaikaan, jolloin maalauksien kuviot tulevat paremmin näkyviin. Yle teki aiheesta uutisen, joka on luettavissa täällä. Normaalisti maalaukset ovat nähtävissä aika hailakoina, koska eroosio on tehnyt tehtävänsä kuluneiden vuosituhansien aikana. Sangen vaikuttavia ovat kuitenkin läheltä nähtyinä nuo kuvat ja kun miettii sitä, mikä on niiden merkitys ollut tuona esihistoriallisena aikana sen ajan ihmisille. |
Palattuamme takaisin autoille huomasimme, että matka kalliomaalauksille oli vienyt n. 2 tuntia, eikä kaikki osallistujat vielä olleet palanneetkaan takaisin. Otimme heihin yhteyttä, että lähdemme Ristiinaan päin, mutta pysähdymme Pien-Toijolan talomuseossa ja Varkaantaipaleen kanavalla ja tapaamme heidät Ristiinan kirkolla. Tämä suunnitelma sopi heille ja etujoukkonä lähdimme tutustumaan Pien-Toijolan talomuseoon, joka oli jo suljettu tältä kesältä, mutta tutustuimme paikkaan omatoimisesti ulkoa käsin. Talomuseo on muutama sata metriä Astuvansalmen polun lähtäpaikalta Ristiinaan päin toisella puolella tietä.
|
Pien-Toijolan talomuseo on ehdottomasti vierailun arvoinen kohde. Ainakin itselleni hämmästyttävää oli se, miten tiivis pihapiiri oli ja erikoinen, koska pihapiiri on suljettu ja muodostunut sileän kallion ympärille. Jos vertaa paikkaa Riuttalan talomuseoon Karttulassa, rakennukset ovat tiiviisti yhdessä. Onko se sitten hyvä asia esim. paloturvallisuuden kannalta, mutta ainakin tekee pihapiirin viihtyisäksi ja toimivaksi. Alueen 28 rakennuksesta savutupa ja muutama aitta on peräisin 1700 -luvulta ja päärakennus on rakennettu 1803. Museoviraston Pien-Toijola -esittely löytyy täältä.
Varkaantaipaleen kanava ylitettiin jo mennessä, mutta paluumatkalla pysähdyimme katselemaan paikkaa tarkemmin. Kanavassa oli kohtalaisen vilkas vesiliikenne, kun oli kaunis veneilysää ja Suomen luonnon päivä oli houkutellut ihmisiä liikkumaan myös vesitse. Varkaantaipaleen kanavan nimi jountuu tapauksesta, jossa rakentajilta oli varastettu eväitä aikanaan (ks. viereinen kuva).
Kanavan kautta kulkee vesireitti Yöveden ja Luohiveden välillä ja se selittää osaltaan vilkasta veneliikennettä. |
Sitten olikin jo aika siirtyä Ristiinan kuntakeskustaan tutustumaan kirkkoon ja muihin nähtävyyksiin. Kirkko oli valitettavasti suljettu emmekä päässeet näkemään Pietari Brahea esittävää maalausta, mutta jos kuva kiinnostaa, kirkkoon kannattaa mennä aukioloaikoina sunnuntaisin klo 10:00 kun siellä on jumalanpalvelus.
Kirkon puistossa tutustuimme sankarihautohin ja Viipurista siirrettyyn Ristiinalaissyntyisen Suomen sodan eversti Otto Henrik von Fieandtin muistomerkkiin. Kirkon vieressä sijaitsevat myös Lammaskiven loisto, joka on purjehtijain muistomerkki ja Sisävesilaivaston muistomerkki Tykkijolla 1788. |
Sitten jatkoimme matkaa Gränna -talolle ja Brahelinnan raunioille, jotka sijaitsevat vähän matkaa Linnaniemeä eteenpäin. Nämä kohteet kävimme sangen nopeaan tahtiin, koska iltapäivä oli ehtinyt jo pitkälle ja retkeilijöillä alkoi olla kova nälkä ja pitä vielä päästä laavulle.
Mikkelin kaupunkilehdessä on ollut artikkeli Gränna -talon toiminnasta. Käsitteet Brahelinna ja Brahenlinna menivät minulla ainakin sekaisin, vaikka niillä tarkoitetaan eri kohteita. Asiaa sotkee vielä lisää ns. uusi Brahelinna joka on yksityisomistuksessa ja toiminut aiemmin mm. ravintolakäytössä. Brahenlinna taas on entinen sotilasvirkatalo, jossa on ollut mm. emäntäkoulu. Nykyisin siinä on päiväkoti. Laskeuduttaessa alas Pyrhölänmäkeä näemme oikealla ns. uuden Brahelinnan, jonka rakensi kotiseutuneuvos Olli Kervinen arkistoista löydettyjen piirustusten mukaisesti kopioksi raunioitten sisäpuolella olleesta hallintorakennuksesta. Ristiinaseuran kotisivut |
Brahelinnan raunioiden viereisellä näköalakalliolla sijaitsee Dunckerin kivi, ristiinalaisen Suomen sodan sankarin J.Z.Dunckerin (1744-1809) muistokivi. Vieressä huonolaatuinen kuva maalauksesta Pietari Brahe, joka siis sijaitsee Ristiinan kirkossa.
Onneksi sää jatkui hyvänä, sillä laavu ei löytynyt siitä paikasta, jossa sen oletettiin olevan. Pienen tiedustelun jälkeen kuitenkin pääsimme perille ja eväät todella maistuivat retkeläisille. Emme olleet ainoita retkeläisiä, vaan paikalle saapui kaksi perhettä lapsineen, mutta sopu sijaa antoi ja saimme kaikki iloa nuotiosta ja eväistä. Jälkiruuaksi oli nokipannukahvia ja muurinpohjalettuja. Kiitos kaikille osallistujille ja Tervetuloa keväällä 2020 Seutuopistolaisten järjestämälle kevätretkelle Pieksämäen lähiympäristöön.