Syysretki Niemisjärvelle Pienmäen talomuseoon ja Laukaaseen ja tarvalan kylälle hartikan yksityiseen museoon sekä kirkkoniemen ulkoilualueeseen 27.9.2022
Tällä kertaa Seutuopistolaisten syysretki suuntautui Hankasalmen Niemisjärvelle ja ensimmäinen kohteemme oli Pienmäen talomuseo, jossa emme viime syksynä päässeet vierailemaan museon jo sulkeuduttua ja lähellä sulkeutuminen oli tänäkin vuonna, sillä 27.8.2022 oli museon viimeinen aukiolopäivä tänä vuonna. Pienmäen talomuseo on osana Keski-Suomen museokokonaisuutta. Mukana oli retkeläisiä 14 kpl (2 puuttuu kuvasta).
Ajoimme 5 henkilöautolla Pieksämäeltä Niemisjärvelle ja kokoonnuimme Pienmäen parkkipaikalle hyvissä ajoin lauantai-aamuna ja pian oppaammekin saapui paikalle.
Pienmäen talokokonaisuus käsittää kaikkiaan 21 rakennusta ja alueeseen perusteelliseen tutustumiseen kannattaa varata aikaa, sillä rakennuksissa on paljon yksityiskohtia ja opas kertoo elämänmenosta Pienmäen taloyhteisössä aikojen saatossa. Lue lisää täältä. Parkkipaikalta pihamaalle kulkee vanha kärripolku (n. 100m). Pihapiiriä ympäröi kaurapellot, joiden puinti elokuun lopussa oli juuri alkanut.
|
Rakennuksen ovat harmaantuneet kauniisti, mutta silti hyvin hoidetun näköiset. Huonokuntoisia osia on jouduttu uusimaan, mutta pääosin kaikki on pyritty säilyttämään alkuperäisen näköisenä. Alueen kaikki rakennukset ovat aikoinaankin kuuluneet Pienmäen tilaan, eikä niitä ole tuotu paikalle muualta, niin kuin joissakin kotiseutumuseoissa on jouduttu tekemään. Rakennustyyli noudattaa vanhaa Keski-Suomalaista talonpoikaistalon rakennustapaa: kolmipihainen yksinäistalo, jossa on miespiha, karjapiha ja aittapiha.
Ensin kuuntelimme oppaan esitelmää ulkona raikkaassa syyssäässä ja sitten siirryimme päärakennuksen sisätiloihin tutustumaan talonpoikaisesineistöön ja rakennustapaan.
Esineet olivat pääosin 1700 ja 1800 -luvuilta ja esim kaikki tuolit eivät kestä enää istumista.
Oikealla ylhäällä jyhkeä uuni, joka on kunnostettu ja toimiva. Tupa on entinen savupirtti, jonka takia seinät ovat noen peitossa edelleen. Vieressä "mikätin" eli puinen raaputin tms. jonka tarkkaa käyttötarkoitusta ei tiedetä. Keski-Suomen museo on luetteloinut kaikki esineet ja niistä on saatavana lisää tietoa museotietokannasta. Kaikkialla on näkyvissä ammattilaisten kädenjälki eli kaikki on hyvin suunniteltua eikä esineistöä ole esillä liikaa ja epäjärjestyksessä kuten talkoovoimin ylläpidetyissä esinekokoelmissa on usein nähtävissä. |
Sisätiloista siirryimme jälleen ulos ja jatkoimme pihapiiriin ja rakennuksiin tutustumista. Oppaalta sai kysellä ja hyvin hän pystyikin antaman vastauksia ja näkökulmia vanhan ajan rakennuskulttuuriin liittyvissä asioissa, hän taisi olla rakennus- ja arkkitehtuurialan opiskelija Jyväskylän yliopistosta.
Pienmäki oli aikanaan varsin vauras tila, joka pystyi lainaamaan muillekin esim. viljaa ankeina aikoina. Riihessä (kuva alapuolella) oli oppaan mukaan n. 2 vuoden sato tallessa katoaikojen varalta. |
Ylhäällä koululaisryhmille tarkoitettu "tehtävätila", jossa oppilaat saavat tehdä entisajan asumiseen liittyviä tehtävärasteja ja sitä kautta tutustua talonpoikaiskulttuuriin. Tässä kuvassa risuaidan valmistusta. Vieressä pihamaalla kasvanut karhunköynnös, joka oli yleinen koristekasvi vanhoissa taloyhteisöissä.
Niemisjärveltä siirryimme Laukaan puolelle Tarvalan kylälle Hartikan torppa -kotimuseota katsomaan. Hetken paikalla odoteltamme saapuikin paikan isäntä Kari Rahkola pihalle toivottamaan vieraat tervetulleeksi ja alkoi kertoa paikan historiasta, joka olikin varsin värikäs.
Värikäs oli myös itse Karin historia, miten hän "löysi" tämän paikan uudeksi kodikseen ja mitä kaikkea hänelle itselleen oli sattunut. Ensin tutustuimme torppaan, jossa oli paljon esineistöä esillä ja sitten jatkoimme matkaa Hartikan kirkkomaalle, jossa oli sijainnut 1500-luvulla Laukaan ensimmäinen kirkko.
Värikäs oli myös itse Karin historia, miten hän "löysi" tämän paikan uudeksi kodikseen ja mitä kaikkea hänelle itselleen oli sattunut. Ensin tutustuimme torppaan, jossa oli paljon esineistöä esillä ja sitten jatkoimme matkaa Hartikan kirkkomaalle, jossa oli sijainnut 1500-luvulla Laukaan ensimmäinen kirkko.
Itse Hartikan keskiaikaisesta kirkosta ei ole jäljellä kuin vähän vanhaa hirsisalvosta eli nurkkarakennetta, joka on suojeltu katokseen, mutta paikalla on nykyäänkin alttari ja kellotorni ja siellä pidetään kirkollisia tilaisuuksia. Hartikan alueella on myös muinaisia hautapaikkoja, joissa emme tällä kertaa vierailleet.
Sitten olikin enää omatoimiretki Kirkkoniemen kärkeen eväitä syömään laavulle. Kyläyhdistys on toimittanut puita kanavan ylittävän kävelysillan luo, josta ne piti itse sahata ja viedä laavulle. Järjestely on tehty siksi, että valmiiksi perillä olevat puut houkuttelevat polttamaan niitä huvikseen ja onpa pientä hävikkiäkin havaittu. Onneksi matkaa oli vain muutama sata metriä eikä se tuottanut retkeläisille vaikeuksia. Perillä oli kaunis näköala Kuusvedelle ja jopa kaksi nuotiopaikkaa, eikä Suomen luonnon päivän retkeilyruuhkaa näkynyt täällä päin.
Kiitos kaikille osallistujille retkestä ja Tervetuloa jälleen Seutuopistolaisten järjestämälle kevätretkelle toukokuussa 2023!