Syysretki RAutalammille 22.9.2018
Seutuopistolaisten tämän syksyn retkikohteena oli Rautalammin taajama ja Sirkkavuorten laavu. Retkelle osallistujia oli tällä kertaa mukana 10 henkeä ja sääkin suosi retkeläisiä - mitään jatkuvaa sadetta ei ollut luvassa, ainoastaan etelätuuli voisi haitata nuotiotulilla.
Lähdimme liikkeelle klo 10:00 jo tavaksi tulleelta Opistotalon pihalta kolmella henkilöautolla kohti Rautalammin keskustaa. Perille päästyämme paikalla ei kuitenkaan ollut ketään, vaikka oli sovittu että tulemme paikalle ennen klo 11:00. Jäimme odottelemaan ja tutustuimme museon pihalla oleviin kohteisiin hienoisessa tihkusateessa. Oikeanpuoleisessa kuvassa yhdistyksemme puheenjohtaja Arto Utriainen.
Kolmikerroksisen, komean museorakennuksen on suunnitellut arkkitehti Toivo Anttila. Pihan puolelle on jälkikäteen asennettu poistumistie, sillä museossa ei ole kuin yksi sisäänkäynti. Myös liikuntarajoitteisille museo on hieman hankala, koska näyttelytilat sijaitsevat kolmessa kerroksessa, eikä rakennuksessa ole hissiä. Ylhäällä oikealla komea visakoivu, joka on erityisesti lasten suosiossa.
Suomen kuvanveistäjien kärkeen 1800- ja 1900- lukujen vaihteessa noussut Ville Vallgren oli jo omana aikanaan menestyvä ja kansainvälisesti tunnettu taiteilija. Sen lisäksi hän oli erittäin pidetty ja elämää rakastava mies. Hän hankki taidekoulutuksensa Suomen ohella Ranskassa, josta tuli hänen toinen kotinsa. Kolmannen ja viimeisen vaimonsa Viivi Paarmion kanssa Ville eli loppuelämänsä onnellisena Espoon Leppävaarassa. Viivi oli kotoisin Rautalammilta ja sitä kautta Villekin liittyy Rautalampeen. Villen tunnetuimpiin teoksiin kuuluu Havis Amanda (1906) Helsingin kauppatorilla. Rautalammin museon sisäänkäynnin edessä on Villen veistos Sielulintu, joka pystytettiin, kun Rautalammin museo valmistui vuonna 1938. Veistos on Villen suunnittelema hautamuistomerkki, joka tunnetaan myös nimellä Sielunvaellus.
|
Aikamme kierreltyämme alkoi näyttää siltä, että ketään ei ole tulossa avaamaan meille pääsyä museoon. Onneksi museon vieressä oli lahjatavarakauppa avoinna, jossa erittäin ystävällinen henkilö auttoi meitä saamaan kiinni museosta tietävän ihmisen. Samalla selvisi, että kyse oli väärinkäsityksestä - museoväki oli jäänyt siihen käsitykseen, että vahvistamme tulomme vielä erikseen ja kun vahvistusta ei ollut tullut, he luulivat tulomme peruuntuneen. No onneksi museossa töissä oleva Mirja Korhonen uhrasi vapaapäivänsä ja tuli esittelemään meille museota - erityiset kiitokset hänelle siitä!
|
Mirjaa odotellessamme tutustuimme museon vieressä olevaan kauniiseen Rautalammin puukirkkoon, jonka on suunnitellut Carl Aleksander Engel, Carl Ludvig Engelin poika ja kirkko on otettu käyttöön 1844. Yläpuolen kuvassa kirkon vieressä oleva kellotapuli ja vasemmanpuoleisessa kuvassa yksityiskohta kirkon vieressä olevan hautausmaan aidan päällä istuvista räsynukeista, jotka vartioivat konttipihlajaa, jonka oksille kirkkokansa entisaikaan ripusti eväskonttinsa kirkonmenojen ajaksi. Nämä liittynevät Pestuumarkkinoiden ajan nähtävyyksiin Rautalammin keskustassa.
|
Pian Mirja Korhonen (oikealla ylhäällä) saapuikin paikalle pahoitteluiden kera väärinymmärryksestä, vaikka väärinymmärrys oli molemminpuolinen. Kokoonnuimme museon näyttelysaliin ja Mirja alkoi kertoa Rautalammin museon historiasta ja näyttelykokoelmista. Museossa oli perusnäyttelyiuden lisäksi Urho Kekkonen Etelä-Konnevedellä -teemanäyttely vuoden loppuun asti.
Presidentti Urho Kekkonen oli tuttu vieras Etelä-Konnevedellä. Presidentti viihtyi erityisesti Konneveden Siikakoskella kalastamassa ja kalamatkojen tukikohtana toimi Kekkosen henkilääkärin Richard Sotamaan mökki Etelä-Konneveden Käpysaaressa. Valokuvanäyttelyssä on esillä kuvia Kekkosen vierailuista alueelle UKK-arkiston kokoelmista. Vieressä oikealla kuvia perusnäyttelystä ja alapuolella Kekkonen kuvattuna kalassa Siikakoskella. Museokokoelmassa oli Etelä-Konnevedestä löydettu pommikoneen osa ks. oikealla.
Oikealla lottapuku ja alapuolella lottien käyttämiä ansiomerkkejä sekä palvelutodistus ym. Alinna sotilasansiomerkkejä sekä arvomerkkejä. |
Ylhäällä puukkomestari Emil Hännisen tekemiä puukkoja.
Vieressä suojeluskuntatunnuksin emaloidut kalvosinnapit. |
Museon yläkerran kokoelma koostui museon perustajan Aina Peuran keräämistä taide-esineistä, joista kaikki esineet eivät olleet katseltavissa, koska taidesali (80 vuotta suomalaisen kulttuurin puolesta - Peuran suvun taideaarteita) oli suljettu. Rautalammin museo sai alkunsa Korholan kartanossa, jonka emäntä, kauppaneuvoksetar Aina Peura (1872-1940) ryhtyi keräämään esineistöä Rautalammin vanhan emäpitäjän alueelta kartanon väentupaan. Aina Peura (os. Kukkonen) oli saanut kotiseutuhenkisen kasvatuksen kodissaan Konneveden Hinkkalassa. Hänen isänsä oli kansanrunoilijanakin tunnettu Albert Kukkonen. Korholan kartanon isäntä, kauppaneuvos Heikki Peura lahjoitti tontin ja museon perustamiseen tarvittavat varat sekä metsätilan museon ylläpitoa varten.
|
Rautalammin museossa sijaitsi myös museokauppa, jossa oli myynnissä näyttelyihin liittyvää kirjallisuutta ja muuta materiaalia. Esim. Pyykkösen valokuvista oli julkaistu kirja, joka oli myynnissä museokaupassa.
|
Museon kiertelyssä oli seuraavaksi vuorossa siirtyminen kellarikerrokseen katsomaan Heijastuksia - Elämää emäpitäjässä -näyttelykokoelmaa. Tämä perusnäyttely valottaa Rautalammin alueen historiaa - esihistoriasta nykypäivään. Näyttely johdattaa aikamatkalle vuosituhansien, vuosisatojen ja vuosikymmenten päähän, ihmisten elämään vanhassa emäpitäjässä.
Oikealla siirtokarjalaisten asutusta Suistamolta, Sakkolasta ja Salmista. Ylhäällä muinaisuistin rautakauden loppupuolelta, joka on löytynyt Pohjois-Konnevedelta Noitasaaresta. Ks. alapuolella. Näyttely oli jaettu kivasti vitriineihin aihekokonaisuuksin, joihin oli koottu esineistöä kunkin teeman mukaan. |
Lopuksi Mirja Korhonen esitteli meille vielä savutuvan museon pihalla sisältä. Tänne oli koottu talonpoikaisesineitä savutupien aikakaudelta.
Sitten alkoi osalla retkeläisistämme olla jo kiire eväitä syömään. Koska olimme joutuneet odottelemaan museoon pääsyä, osa Rautalammin kulttuuripolun kohteista (esim. piiskauspetäjä) jäi näkemättä, mutta museon kokoelma on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka - Kiitos vielä Mirja Korhoselle vaivannäöstä esitellessään meille museota vapaa-ajallaan. |
Eväitä menimme syömään Sirkkavuorten laavulle, jonka esittely löytyy Retkipaikka -sivustolta. Laavun takana ollut jyrkähkö rinne suojasi meitä tuulelta eikä sademaan haitannut. Retkieväät, joita entiset emännät loihtivat mukana olleista tarpeista tekivät kauppansa nokipannukahvin kera. Tällä kertaa ei ollut ohjelmassa letunpaistoa, mutta makkaraa ja wienerpitkoa oli tarjolla tilalle. Takaisin autoille oli vielä rinne kiivettävänä, mutta kaikki retkeläiset selvisivät siitäkin ponnistelusta kuntonsa mukaan edeten. Takaisin Pieksämäelle päätimme ajaa Mataramäen kautta samalla tutustuen Linnakiveen ja Niinimäen lähteeseen.
Kiitos kaikille osallistujille ja Tervetuloa jälleen Seutuopistolaisten järjestämälle retkelle keväällä 2019 jonnekin lähiseudun kohteeseen!
Kiitos kaikille osallistujille ja Tervetuloa jälleen Seutuopistolaisten järjestämälle retkelle keväällä 2019 jonnekin lähiseudun kohteeseen!